torstai 24. toukokuuta 2018

Mitä tietosuoja-asetus (GDPR) tarkoittaa kulttuurintutkimuksen opinnäytteelle?

Huomenna astuu voimaan EU:n tietosuoja-asetus (EU 2016/679), tai lyhenteenä GDPR. Oikeastaan se on astunut voimaan jo vuonna 2016, mutta siirtymäaika on nyt päättymässä. Asetuksen soveltaminen alkaa huomenna. Kaupallisella puolella se on näkynyt mm. siinä, että osa toimijoista, joiden asiakkaaksi on rekisteröitynyt, on lähettänyt sähköpostia, jossa yritys selventää, mitä aikoo asiakkaan tiedoilla jatkossa tehdä. Asiakas voi sitten joko jatkaa asiakkuuttaan tai lopettaa sen. Tällaiset tiedonannot ovat ainakin itselleni tervetulleita, vaikkakin viestien sisällöt vaikuttavat olevan aika identtisiä keskenään. Yritykset informoivat asiakasta yksinkertaisilla viesteillä, mikä sinänsä on hyvä, koska riisutun versio asetuksesta jaksaa vielä kymmenen samansisältöisen viestin jälkeenkin lukea läpi. Viestien lähettäminen kertoo siitä, että yrityksessä on asiaan reagoitu ja toivottavasti asiakkaiden tietoihin jatkossa suhtaudutaan huolellisemmin. Reagointi olisi toki pitänyt tapahtua jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Asiakkaat osaavat nykyään vaatia ostamiltaan tuotteilta tai tuotantoketjuilta vastuullisuutta, joten sama vaatimus on ulotettava kattamaan myös tietoja, joita asiakas luovuttaa yrityksen käyttöön.

Sama vastuullisuuden ketju ulottuu viimeistään nyt tieteellisen tutkimuksen tekemiseen. Tieteellistä tutkimusta ovat ohjanneet tähänkin saakka mm. tutkimusetiikka, mutta nyt on saatu tarkka ohjeistus henkilötietojen ja -rekisterien pitämiseen. Se vaikuttaa myös tutkimusaineistojen arkistoimiseen. Henkilötietojen anonymisointi on ollut peruslähtökohta sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla, mutta humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan opiskelijoille, tutkijoille ja henkilökunnalle sen omaksuminen on varmasti aiheuttanut harmaitakin hiuksia. Kuluvana lukuvuonna 2017-2018 asia oli esillä jokaisessa etnologian ja antropologian graduseminaarissamme ja osallistuimme ylimääräisiin koulutuksiin. Asian tärkeys tuli selväksi, ja onhan se nyt ilmiselvää, että informanttien henkilöllisyyttä pitää suojella. Hankaluutta ja ylimääräistä työtä on vaatinut se, että kun talven aikana oli epäselvää, mitä tietosuoja-asetus käytännössä tarkoittaa eri asioissa, ohjeistus ehti muuttua. Syksyllä aineistonsa keränneet laativat tieteellisen toiminnan rekisteriselosteen ja tutkittavien informointi -kaavakkeen silloisten ohjeiden mukaan ja nyt huhti-toukokuussa aineiston keräämisen aloittavat saivat käyttöönsä uudet lomakkeet. Tutkimus tehdään aina kulloisenkin ohjeistuksen mukaisesti. Itse olen noudattanut Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston ohjeistusta tunnisteellisuudesta ja anonymisoinnista. Keräämäni aineiston tallennuksen suhteen tuli haasteita, kun tutkittavien informointi -kaavakkeessani käytin termiä anonymisointi eli haastateltavani esiintyvät aineistossani täysin anonymisoituina, eikä se käynyt sille arkistolle, jolle aineistoa tarjosin. Kuulema aineistoni oli kiinnostava, mutta heidän käytänteissään informanttien henkilötietoja ei anonymisoida. Löysin onneksi toisen tahon, joka lupasi ottaa aineistoni vastaan.

Perinteen- ja kulttuurintutkimuksen saralla on opinnäytteissä saatettu kertoa informantista laajastikin, esimerkiksi sitaateissa on voinut olla tunnisteita vaikkapa näin: "27-vuotias kahden lapsen opiskeleva äiti Kirkkosalmen kylän Rantatieltä". Esimerkki on itse keksitty, mutta se kuvannee sitä, millaista lisäinformaatiota ja syvyyttä tutkimukseen on saatu kertomalla informantista enemmän kuin mitä kuvaus nyt olisi: "20-30-vuotias henkilö Pohjoisesta Suomesta". Tokihan sen ymmärtää, että anonymisointi tehdään informanttien suojelemiseksi, mutta samalla myös menetetään kulttuurintutkimukselle ominaista, valottavaa kuvausta. Jos esimerkkini olisi peräisin gradusta, jonka tutkimusaiheena olisi Nuorten äitien yhteisöllisyyden ilmentymät Kirkkosalmen ekokylässä, niin tokihan aineiston analyysiin saisi enemmän syvyyttä laveammalla kuvailulla. Jos kuitenkin kyseinen informantti olisi helposti tunnistettavissa ja hänelle saattaisi koitua siitä haittaa, on tarkoituksenmukaisempaa anonymisoida tunnistetiedot. Tiedostan, että oma aineiston analyysini olisi lukijalle mielenkiintoisempi, jos haastateltavani esiintyisivät tunnisteellisina, mutta napakan tietosuoja-asetuskoulutuksemme jälkeen pidin parhaana esitellä informanttini hyvin niukasti: "Henkilö 3, kolmas sukupolvi, Itä-Suomi". Tutkielmani kannalta merkityksellistä tietoa on vain informantin edustama siirtokarjalaisten sukupolvi ja se, asuuko hän Suomessa vai ulkomailla. Sukupuoli, ikä ja tarkka asuinpaikka eivät anna lisäinformaatiota, joten ne olen anonymisoinut.

Voi olla, että ensi syksynä graduaan aloittavat opiskelijat saavat tarkemman tai ilmavamman ohjeistuksen kuin mitä me saimme. Syksyllä alkaa varmasti jo olla selvillä, kuinka esimerkiksi arkistot suhtautuvat tietosuoja-asetuksen alaisiin aineistoihin. Oma tutkielmani alkaa olla loppusuoralla ja siitä tulee sellainen, jonka on ylipäätään voinut tehdä tänä lukuvuonna näillä reunaehdoilla. Vaikka minua on tietysti harmittanut, etten saanut gradusta sellaista ja sellaisilla aineistoilla kuin olin suunnitellut, se on nyt paras mahdollinen. Se jää myös talteen Internetiin esimerkkinä siitä, millaisia verkkoetnografisia graduja tänä lukuvuonna tehtiin.

Esittelen graduani tarkemmin siinä vaiheessa, kun se on hyväksytty, mutta sitä ennen kirjoitan työskentelyäni tukevia blogipostauksia. Mielenkiintoinen ja haasteellinen matka jatkuu vielä :)

Ps. Jos asiavirhe on eksynyt tekstiini, niin korjaan sen mielelläni.

EDIT 24.5.2018: Sainkin jo hyviä täsmennyksiä:  Kansallinen tietosuojalaki on eduskunnan käsittelyssä ja sen arvioidaan valmistuvan tänä kesänä. Sen valmistuminen selkiyttää varmastikin käytäntöjä ja vaatimuksia. Vuoden 1999 Henkilötietolaki raamittaa henkilötietojen käsittelyä toki jo nyt.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Digikarjalaisuutta tutkimassa

Aloitin melkein kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen syksyllä 2017 etnologian ja antropologian maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa. Olin ajatellut, että alkuun tutustuisin tarjolla oleviin opintoihin ja ylipäätään nykyiseen opiskelutyyliin omaan tahtiini, mutta professorini ehdottikin heti graduseminaariin osallistumista. Olin jo etukäteen miettinyt aihepiiriä ja kysyin, soveltuisiko aiheeksi jotain Facebookin karjalaisryhmiin liittyvää. Kun professori piti ideaa hyvänä ja toteuttamiskelpoisena, päätös oli helppo tehdä.

Perustin tämän blogin yliopiston kielikeskuksen kurssin "Tutki(ja) bloggaa" yhteydessä. Olin jo aiemmin ajatellut, että voisin esitellä graduani blogin puitteissa, mutta kurssilla idea kirkastui. Haluan blogin avustuksella kertoa tutkielmastani ja sen teosta sekä koota tänne hyödyllisiä opinnäytteisiin liittyviä linkkejä. Vaikka olen suunnitellut ylläpitäväni blogia lukuvuosina 2017-2018 ja 2018-2019, jää tänne talteen tietoa tulevia tutkimuksia ja tutkielmia varten.

Termistöä ja rajauksia

Tässä ensimmäisessä postauksessa on tarpeen esitellä käyttämäni termistö. Kun puhun Karjalasta, tarkoitan sillä jatkosodan jälkeen luovutettuja Karjalan Kannasta, Laatokan Karjalaa ja Raja-Karjalaa erotuksena nykyisistä Etelä- ja Pohjois-Karjaloiden maakunnista. Karjalaisilla tarkoitan tässä kontekstissa siirtokarjalaisia ja heidän jälkeläisiään. Opinnäytteeni haastateltavat, eli informantit, olen löytänyt Facebookissa olevasta Karjala-aiheisista ryhmistä. Selvennyksenä totean myös sen, etten ole tutkinut Facebook-ryhmiä tai niiden keskusteluja, olen vain tavoittanut haastateltavat sitä kautta.

Olen ottanut gradussani tarkoin huomioon sekä tutkimusetiikan että tietosuojan. Tietosuojaa määrittää tarkoin 25.5.2018 voimaan astuva EU:n tietosuoja-asetus (täältä löytyy, mitä Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on asiasta kirjoittanut). Kirjoitan tästä vielä oman tekstinsä. Tarkoituksenani on kirjoittaa tekstejä graduni aihealueista sen edistymisen myötä ja sitten, kun se on hyväksytty, kertoa myös mihin johtopäätöksiin olen tullut. Ajattelen, että tämä blogi on gradutyöskentelylleni eräänlainen tukipilari. Toivon, että tästä blogista on hyötyä muillekin sen lisäksi, että se jäsentää omia ajatuksiani gradupolun varrella.