Gradutuloksia osa 2: Facebook-ryhmät karjalaisuuden väylinä ja muistin paikkoina

 

Haastattelin graduani varten neljää karjalaisjuurista henkilöä, joista kaksi asui ulkomailla ja kaksi Suomessa. Kolme heistä oli jäsenenä Facebookin Karjala-aiheisessa ryhmässä ja yksi heistä oli perustanut sellaisen. Heitä haastattelemalla halusin tuoda esiin yksilön näkökulman, kun taas Karjalan Liitto ry:n ja Karjalainen Nuorisoliitto ry:n sivuja tutkimalla nostin esille organisaatioiden näkökulman siihen, millaisena ilmiönä karjalaisuus näyttäytyi Facebookissa.

Haastateltavistani yksi ei kokenut karjalaisuutta itselleen tärkeäksi, mutta oli kuitenkin liittynyt ryhmään. Muille haastateltaville karjalaisuus oli tärkeä osa identiteettiä. Toisen siirtokarjalaispolven edustajat kokivat karjalaisidentiteetin olevan valinta, kolmannen sukupolven edustajat painottivat enemmän syntyperää. He myös kokivat selvemmin karjalaisen identiteettinsä vahvistuneen Facebook-ryhmien löytymisen myötä.

Karjala-aiheisilla ryhmillä oli haastateltavilleni erilaisia merkityksiä. Osa löysi ryhmät etsiessään tietoa edesmenneistä sukupolvista ja näiden kotipaikoista, jollekin joku tuttu vinkkasi kivasta ryhmästä. Ryhmän perustaja kertoi ajatelleensa sukulaislapsiaan ryhmäänsä perustaessaan.  Vaikka he eivät juuri nyt kokisikaan karjalaisuutta osaksi identiteettiään, kokemus voi iän myötä muuttua. Karjalaisryhmien välityksellä he voivat löytää väylän juurilleen. Facebookin karjalaisryhmät toimivat väylänä yksilölliselle tavalle ilmaista ja toteuttaa omaa karjalaisuuttaan. Kun liittyy jäseneksi ryhmään, pääsee osaksi virtuaalista karjalaista yhteisöä riippumatta maantieteellisestä sijainnista tai aikavyöhykkeestä. Ryhmät toimivat identiteetin ja kulttuurin kiinnisttymispisteinä.

Karjalaisuus näyttäytyi haastateltavieni mielestä Facebookissa elinvoimaisena. Erään haastateltavani sanoin:

    Kyl mun mielestäni on (elinvoimainen). Kun nois ryhmissä liikkuu niin kyl siel on jatkuvasti sellasia, jotka ovat nyt vasta tulleet näihin ryhmiin ja kertovat mistä isovanhemmat oli ja sellasia jotka kertoo et hän ei tiedä mitään muuta kuin et isoisä oli syntynyt tän nimisessä pitäjässä, et haluaisin saada jotain lisätietoa siitä. Kyl se mun mielestä näyttäytyy elinvoimaisena siellä ja edelleen se tavottaa sellasia ihmisiä, joille se on uusi asia ja tavallaan tuntematon, et se halu tietää, se on kyllä suuri. - Myrsky

Muistin paikkana

Karjala-aiheisiin ryhmiin tallennetaan valokuvia, muistoja, kertomuksia ja tietoa menneiltä ajoilta, mutta myös nykyajasta, esimerkiksi videoita äskettäisiltä kotiseutumatkoilta. Ryhmät toimivat myös karjalaisten muistin paikkoina. Videoiden ja valokuvien kautta he, jotka eivät syystä tai toisesta voi fyysisesti osallistua matkoille, voivat tehdä virtuaalisia kotiseutumatkoja. Ryhmät toimivat karjalaisjuuristen digitaalisena, kollektiivisena muistiyhteisönä, joka hyödyntää Internetin meta-arkisto-ominaisuutta. Muistin paikkoina ryhmät ottavat huomioon myös nuoremmat sukupolvet, jotka ovat kasvaneet Internetin aikakaudella.Omalta osaltaan gradunikin toimii yhtenä karjalaisten muistin paikkana.

Laitan tähän lopuksi valokuvan kotialbumistani. Se on isotätini koulukuva vuodelta 1923, Suvenmäen koulusta Raudusta.

 

Gradutuloksia osa 1: Karjalaisorganisaatiot Facebookissa

Kävin viime viikolla Karjalatalolla toimittamassa Karjalan Liitolle graduaineistoni. Hienoa, että Liitto otti ne säilytykseen! Samalla reissulla piipahdin talon alakerrassa olevassa SieMie-myymälässä ja ostin kuvassa näkyvän heijastimen. Hieno, eikö totta? Se pääsi samantien reppuun roikkumaan hyödyksi ja koristeeksi.

Takaisin graduun ja tuloksiin. Tutkin opinnäytteessäni, miltä karjalaisuus näyttää Facebookissa virallisesta näkökulmasta eli Karjalan Liitto ry:n ja Karjalainen Nuorisoliitto ry:n sivustoilla. Kumpikin organisaatio on aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa ja niiden Facebook-sivustoilta keräsin tutkielmani nk. valmiin aineiston. En tehnyt kuvakaappauksia, vaan luetteloin tekstimuotoon havainnoimani sisällön.

Analyysini tuloksena oli, että kyseiset karjalaisorganisaatiot representoivat karjalaisuutta symbolitasolla: sivuilta oli löydettävissä karjalaisuuden symboleita, kuten murre, piirakka ja käspaikka. Symbolitason ylittäviä, nykykulttuuria ja karjalaisuutta yhdisteleviä tapahtumia, havaitsin erityisesti Karjalaisen Nuorisoliiton Facebook-sivustolla, kuten esimerkiksi Rahvaan tanssiklubi feat. Karjalainen Nuorisoliitto tai Folk goes PRIDE. 

Mielestäni jo se, että karjalaiset organisaatiot ovat läsnä sosiaalisen median eri areenoilla, kuvastaa niiden ottamaa 2010-luvun digiloikkaa. Sanoma voi olla osin perinteinen, mutta käytetty väline moderni. Esimerkiksi Karjalan Liitto ry on vahvasti nykypäivässä ja hyödyntää digitaalisuutta. Tarkastelemani organisaatiot osaavat hyödyntää Facebookia yhteisöllisyyttä kanavoivana alustana, joka tarjoaa väylän modernille perinteensiirrolle.

Tutkimustulosteni perusteella karjalaisuus elää Facebookissa organisaatiotasolla paitsi vahvasti nykypäivässä myös ilmiönä. Karjalan Liitto ry:n itsensä laatima määritelmä ”kaikkien suomalaisten foorumista” on eteen- ja ulospäin suuntautuva kuvaus. Tutkielmani virallisen tiedon osuus koostui Karjalan Liitto ry:n ja Karjalainen Nuorisoliitto ry:n välittämästä osin perinteisen, osin uudistuvan ja ajanmukaisen karjalaisuuden kuvasta. Sosiaalinen media karjalaisuuden represennoinnin välineenä korostaakin uudistuvuutta ja nuorempien jälkipolvien huomioimista.

Gradun jälkihuolto

Gradu on vihdoin valmis, hyväksytty kiittävin arvosanoin ja julkaistu Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkistossa. Digikunnailla. Karjalaisuus Facebook-ilmiönä löytyy täältä. Se on vapaasti luettavissa, kuten muutkin JYXissä julkaistut materiaalit. Viikossa olen ehtinyt tehdä myös gradun jälkitöitä: ottaa haastateltaviini sekä Karjalan Liittoon ja Karjalaiseen Nuorisoliittoon yhteyttä ja kertoa heille työn valmistumisesta. Samaan sähköpostiin liitin linkin graduun sekä kiitokset siitä, että olen saanut heiltä aineistoa graduuni. Ilman aineistoa ei olisi opinnäytettäkään.

Vaikka graduihin ei yleensä taideta liittää kiitoksia, ujutin ne viimeiseen alaviitteeseen. Kiitin siinä myös professori Outi Fingerroosia hyvästä ohjauksesta. Urheilutermein voisin todeta, että läksin kisaan lämmittelemättä, mutta koutsi ohjasi maaliin saakka. Ylläolevassa kuvassa on koutsin terveiset esitarkastuksen jälkeen. Kuvasta välittyvät aurinkoiset fiilikseni maaliviivan jälkeen :)

Maaliintulon jälkeen olen siis venytellyt eli tehnyt jälkitöitä. Ne jatkuvat vielä. Haastatteluaineiston eli litteraatiot toimitan vielä Karjalan Liitolle. Olen myös ollut yhteydessä karjalaislehtiin, jotka kertoivat olevansa kiinnostuneita kuulemaan valmiista gradusta. Opin graduprosessistani sen, että se ei pääty opinnäytteen hyväksyntään, vaan jälkihuolto on myös tehtävä huolella. (Ja hehkutus tuttaville ja somekylän immeisille!) 

Gradu tarkastuksessa!

Viime vuoden syyskuussa aloitin graduseminaarin ja muotoilin aiheidean ensimmäistä kertaa paperille. Nyt, noin vuotta myöhemmin,olen saanut gradun valmiiksi ja se on siirtynyt tarkastajille. Vaikka välillä tuntui siltä, että työ takkuili, eteni se silti. Ja nyt olen siinä vaiheessa, että se on pois omista käsistäni. Tarkastajat arvioivat sen ajallaan, kertovat arvosanan, johon ovat päätyneet, ja lopulta lausunto päätyy laitoksen johtajalle. Hän sitten työn lopulta hyväksyy tai hylkää, ja hyväksytty opinnäytteeni siirtyy JYXiin, jonne Jyväskylän yliopiston opinnäytteet nykyään tallennetaan ja josta ne ovat luettavissa. 

Jännittävää! Pian työni on kaikkien luettavissa ja arvioitavissa. Kun siihen on käyttänyt lukemattomia työtunteja ja nähnyt vaivaa, toivoo tietenkin, että se saisi hyvän vastaanoton. Hyväksynnän ja julkaisun jälkeen se alkaa elää omaa elämäänsä, kun se pääsee niin sanotusti muiden käsiin. Julkaisun jälkeen pääsen kertomaan työni tuloksista täällä bloginkin puolella.

Matka idean syntymisestä gradun loppuunkirjoittamiseen on ollut vaiherikas. Olin graduryhmäni ainut, joka tutki Internetiä, erityisesti Facebookia, ja sain/jouduin perehtymään EU:n tietosuoja-asetuksen vaikutuksiin pohjia myöten. Olin hyvin tarkka haastateltavieni anonymiteetin kanssa ja päädyin myös siihen, etten tee kuvakaappauksia Facebookista tai sen Karjala-aiheisten ryhmien keskusteluista, koska en voinut olla täysin varma siitä, millä tavoin toteutettuna se olisi ollut mahdollista. Tutkin silti Facebookia, mutta informanttieni välityksellä; he kertoivat omin sanoin siitä, mitä FB:n karjalaisryhmät heille merkitsivät. Tästä ja muusta graduni sisällöstä kerron ajallaan.

Yllä olevassa kuvassa on Juhani Honkosen Evakkoäiti-patsas. Otin valokuvan eräällä käyntikerrallani Karjalatalolla. Tutustuminen Karjalataloon ja sen toimintaan oli yksi prosessin kohokohdista. Kohtaamiset ja haastattelut informanttien kanssa olivat toinen. Päällimmäiseksi tunteeksi omista haastatteluistani jäi se, että paljon jäi haastateltaviltani vielä kertomatta. Se on varmasti aika yleinen tunne työn valmistuttua, ja se, ettei ehkä kuitenkaan osannut kysyä oikeanlaisia kysymyksiä. Jotain jäi siis vielä kutkuttamaan mielen perukoille.

Näin aikuisopiskelijana sitä osaa arvostaa ja olla kiitollinen koko prosessista, kun mielessä ei välky pelko tukikuukausien loppumisesta kesken tai kiire valmistua, kun työt odottavat. Koin saavani paljon irti graduryhmän tapaamisista ja muiden opiskelijoiden vertaistuesta. Kiittelin itseäni jälkeenpäin, kun älysin hakeutua gradun tekemistä tukeville viestinnän kursseille, niistä oli paitsi käytännön hyötyä, myös iloa. Haastattelumatkat koin palkitsevina ja perheenäitinä onnittelin itseäni hyvästä ajoituksesta, sillä ehdin tehdä matkat ennen jokakeväisen flunssakierteen alkua. Vaikka oli ajanjaksoja, jolloin en syystä tai toisesta pystynyt paneutumaan työhön täysipainotteisesti, lähes satasivuinen työ valmistui kohtuullisessa ajassa. Nyt voin ajatella tyytyväisenä, että se valmistui sittenkin! (Ja toivottavasti ajastaan hyväksytäänkin, heh).

Mitä tietosuoja-asetus (GDPR) tarkoittaa kulttuurintutkimuksen opinnäytteelle?

Huomenna astuu voimaan EU:n tietosuoja-asetus (EU 2016/679), tai lyhenteenä GDPR. Oikeastaan se on astunut voimaan jo vuonna 2016, mutta siirtymäaika on nyt päättymässä. Asetuksen soveltaminen alkaa huomenna. Kaupallisella puolella se on näkynyt mm. siinä, että osa toimijoista, joiden asiakkaaksi on rekisteröitynyt, on lähettänyt sähköpostia, jossa yritys selventää, mitä aikoo asiakkaan tiedoilla jatkossa tehdä. Asiakas voi sitten joko jatkaa asiakkuuttaan tai lopettaa sen. Tällaiset tiedonannot ovat ainakin itselleni tervetulleita, vaikkakin viestien sisällöt vaikuttavat olevan aika identtisiä keskenään. Yritykset informoivat asiakasta yksinkertaisilla viesteillä, mikä sinänsä on hyvä, koska riisutun versio asetuksesta jaksaa vielä kymmenen samansisältöisen viestin jälkeenkin lukea läpi. Viestien lähettäminen kertoo siitä, että yrityksessä on asiaan reagoitu ja toivottavasti asiakkaiden tietoihin jatkossa suhtaudutaan huolellisemmin. Reagointi olisi toki pitänyt tapahtua jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Asiakkaat osaavat nykyään vaatia ostamiltaan tuotteilta tai tuotantoketjuilta vastuullisuutta, joten sama vaatimus on ulotettava kattamaan myös tietoja, joita asiakas luovuttaa yrityksen käyttöön.

Sama vastuullisuuden ketju ulottuu viimeistään nyt tieteellisen tutkimuksen tekemiseen. Tieteellistä tutkimusta ovat ohjanneet tähänkin saakka mm. tutkimusetiikka, mutta nyt on saatu tarkka ohjeistus henkilötietojen ja -rekisterien pitämiseen. Se vaikuttaa myös tutkimusaineistojen arkistoimiseen. Henkilötietojen anonymisointi on ollut peruslähtökohta sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilla, mutta humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan opiskelijoille, tutkijoille ja henkilökunnalle sen omaksuminen on varmasti aiheuttanut harmaitakin hiuksia. Kuluvana lukuvuonna 2017-2018 asia oli esillä jokaisessa etnologian ja antropologian graduseminaarissamme ja osallistuimme ylimääräisiin koulutuksiin. Asian tärkeys tuli selväksi, ja onhan se nyt ilmiselvää, että informanttien henkilöllisyyttä pitää suojella. Hankaluutta ja ylimääräistä työtä on vaatinut se, että kun talven aikana oli epäselvää, mitä tietosuoja-asetus käytännössä tarkoittaa eri asioissa, ohjeistus ehti muuttua. Syksyllä aineistonsa keränneet laativat tieteellisen toiminnan rekisteriselosteen ja tutkittavien informointi -kaavakkeen silloisten ohjeiden mukaan ja nyt huhti-toukokuussa aineiston keräämisen aloittavat saivat käyttöönsä uudet lomakkeet. Tutkimus tehdään aina kulloisenkin ohjeistuksen mukaisesti. Itse olen noudattanut Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston ohjeistusta tunnisteellisuudesta ja anonymisoinnista. Keräämäni aineiston tallennuksen suhteen tuli haasteita, kun tutkittavien informointi -kaavakkeessani käytin termiä anonymisointi eli haastateltavani esiintyvät aineistossani täysin anonymisoituina, eikä se käynyt sille arkistolle, jolle aineistoa tarjosin. Kuulema aineistoni oli kiinnostava, mutta heidän käytänteissään informanttien henkilötietoja ei anonymisoida. Löysin onneksi toisen tahon, joka lupasi ottaa aineistoni vastaan.

Perinteen- ja kulttuurintutkimuksen saralla on opinnäytteissä saatettu kertoa informantista laajastikin, esimerkiksi sitaateissa on voinut olla tunnisteita vaikkapa näin: "27-vuotias kahden lapsen opiskeleva äiti Kirkkosalmen kylän Rantatieltä". Esimerkki on itse keksitty, mutta se kuvannee sitä, millaista lisäinformaatiota ja syvyyttä tutkimukseen on saatu kertomalla informantista enemmän kuin mitä kuvaus nyt olisi: "20-30-vuotias henkilö Pohjoisesta Suomesta". Tokihan sen ymmärtää, että anonymisointi tehdään informanttien suojelemiseksi, mutta samalla myös menetetään kulttuurintutkimukselle ominaista, valottavaa kuvausta. Jos esimerkkini olisi peräisin gradusta, jonka tutkimusaiheena olisi Nuorten äitien yhteisöllisyyden ilmentymät Kirkkosalmen ekokylässä, niin tokihan aineiston analyysiin saisi enemmän syvyyttä laveammalla kuvailulla. Jos kuitenkin kyseinen informantti olisi helposti tunnistettavissa ja hänelle saattaisi koitua siitä haittaa, on tarkoituksenmukaisempaa anonymisoida tunnistetiedot. Tiedostan, että oma aineiston analyysini olisi lukijalle mielenkiintoisempi, jos haastateltavani esiintyisivät tunnisteellisina, mutta napakan tietosuoja-asetuskoulutuksemme jälkeen pidin parhaana esitellä informanttini hyvin niukasti: "Henkilö 3, kolmas sukupolvi, Itä-Suomi". Tutkielmani kannalta merkityksellistä tietoa on vain informantin edustama siirtokarjalaisten sukupolvi ja se, asuuko hän Suomessa vai ulkomailla. Sukupuoli, ikä ja tarkka asuinpaikka eivät anna lisäinformaatiota, joten ne olen anonymisoinut.

Voi olla, että ensi syksynä graduaan aloittavat opiskelijat saavat tarkemman tai ilmavamman ohjeistuksen kuin mitä me saimme. Syksyllä alkaa varmasti jo olla selvillä, kuinka esimerkiksi arkistot suhtautuvat tietosuoja-asetuksen alaisiin aineistoihin. Oma tutkielmani alkaa olla loppusuoralla ja siitä tulee sellainen, jonka on ylipäätään voinut tehdä tänä lukuvuonna näillä reunaehdoilla. Vaikka minua on tietysti harmittanut, etten saanut gradusta sellaista ja sellaisilla aineistoilla kuin olin suunnitellut, se on nyt paras mahdollinen. Se jää myös talteen Internetiin esimerkkinä siitä, millaisia verkkoetnografisia graduja tänä lukuvuonna tehtiin.

Esittelen graduani tarkemmin siinä vaiheessa, kun se on hyväksytty, mutta sitä ennen kirjoitan työskentelyäni tukevia blogipostauksia. Mielenkiintoinen ja haasteellinen matka jatkuu vielä :)

Ps. Jos asiavirhe on eksynyt tekstiini, niin korjaan sen mielelläni.

EDIT 24.5.2018: Sainkin jo hyviä täsmennyksiä:  Kansallinen tietosuojalaki on eduskunnan käsittelyssä ja sen arvioidaan valmistuvan tänä kesänä. Sen valmistuminen selkiyttää varmastikin käytäntöjä ja vaatimuksia. Vuoden 1999 Henkilötietolaki raamittaa henkilötietojen käsittelyä toki jo nyt.

Digikarjalaisuutta tutkimassa

Aloitin melkein kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen syksyllä 2017 etnologian ja antropologian maisteriopinnot Jyväskylän yliopistossa. Olin ajatellut, että alkuun tutustuisin tarjolla oleviin opintoihin ja ylipäätään nykyiseen opiskelutyyliin omaan tahtiini, mutta professorini ehdottikin heti graduseminaariin osallistumista. Olin jo etukäteen miettinyt aihepiiriä ja kysyin, soveltuisiko aiheeksi jotain Facebookin karjalaisryhmiin liittyvää. Kun professori piti ideaa hyvänä ja toteuttamiskelpoisena, päätös oli helppo tehdä.

Perustin tämän blogin yliopiston kielikeskuksen kurssin "Tutki(ja) bloggaa" yhteydessä. Olin jo aiemmin ajatellut, että voisin esitellä graduani blogin puitteissa, mutta kurssilla idea kirkastui. Haluan blogin avustuksella kertoa tutkielmastani ja sen teosta sekä koota tänne hyödyllisiä opinnäytteisiin liittyviä linkkejä. Vaikka olen suunnitellut ylläpitäväni blogia lukuvuosina 2017-2018 ja 2018-2019, jää tänne talteen tietoa tulevia tutkimuksia ja tutkielmia varten.

Termistöä ja rajauksia

Tässä ensimmäisessä postauksessa on tarpeen esitellä käyttämäni termistö. Kun puhun Karjalasta, tarkoitan sillä jatkosodan jälkeen luovutettuja Karjalan Kannasta, Laatokan Karjalaa ja Raja-Karjalaa erotuksena nykyisistä Etelä- ja Pohjois-Karjaloiden maakunnista. Karjalaisilla tarkoitan tässä kontekstissa siirtokarjalaisia ja heidän jälkeläisiään. Opinnäytteeni haastateltavat, eli informantit, olen löytänyt Facebookissa olevasta Karjala-aiheisista ryhmistä. Selvennyksenä totean myös sen, etten ole tutkinut Facebook-ryhmiä tai niiden keskusteluja, olen vain tavoittanut haastateltavat sitä kautta.

Olen ottanut gradussani tarkoin huomioon sekä tutkimusetiikan että tietosuojan. Tietosuojaa määrittää tarkoin 25.5.2018 voimaan astuva EU:n tietosuoja-asetus (täältä löytyy, mitä Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto on asiasta kirjoittanut). Kirjoitan tästä vielä oman tekstinsä. Tarkoituksenani on kirjoittaa tekstejä graduni aihealueista sen edistymisen myötä ja sitten, kun se on hyväksytty, kertoa myös mihin johtopäätöksiin olen tullut. Ajattelen, että tämä blogi on gradutyöskentelylleni eräänlainen tukipilari. Toivon, että tästä blogista on hyötyä muillekin sen lisäksi, että se jäsentää omia ajatuksiani gradupolun varrella.