Gradun jälkihuolto

Gradu on vihdoin valmis, hyväksytty kiittävin arvosanoin ja julkaistu Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkistossa. Digikunnailla. Karjalaisuus Facebook-ilmiönä löytyy täältä. Se on vapaasti luettavissa, kuten muutkin JYXissä julkaistut materiaalit. Viikossa olen ehtinyt tehdä myös gradun jälkitöitä: ottaa haastateltaviini sekä Karjalan Liittoon ja Karjalaiseen Nuorisoliittoon yhteyttä ja kertoa heille työn valmistumisesta. Samaan sähköpostiin liitin linkin graduun sekä kiitokset siitä, että olen saanut heiltä aineistoa graduuni. Ilman aineistoa ei olisi opinnäytettäkään.

Vaikka graduihin ei yleensä taideta liittää kiitoksia, ujutin ne viimeiseen alaviitteeseen. Kiitin siinä myös professori Outi Fingerroosia hyvästä ohjauksesta. Urheilutermein voisin todeta, että läksin kisaan lämmittelemättä, mutta koutsi ohjasi maaliin saakka. Ylläolevassa kuvassa on koutsin terveiset esitarkastuksen jälkeen. Kuvasta välittyvät aurinkoiset fiilikseni maaliviivan jälkeen :)

Maaliintulon jälkeen olen siis venytellyt eli tehnyt jälkitöitä. Ne jatkuvat vielä. Haastatteluaineiston eli litteraatiot toimitan vielä Karjalan Liitolle. Olen myös ollut yhteydessä karjalaislehtiin, jotka kertoivat olevansa kiinnostuneita kuulemaan valmiista gradusta. Opin graduprosessistani sen, että se ei pääty opinnäytteen hyväksyntään, vaan jälkihuolto on myös tehtävä huolella. (Ja hehkutus tuttaville ja somekylän immeisille!) 

Gradu tarkastuksessa!

Viime vuoden syyskuussa aloitin graduseminaarin ja muotoilin aiheidean ensimmäistä kertaa paperille. Nyt, noin vuotta myöhemmin,olen saanut gradun valmiiksi ja se on siirtynyt tarkastajille. Vaikka välillä tuntui siltä, että työ takkuili, eteni se silti. Ja nyt olen siinä vaiheessa, että se on pois omista käsistäni. Tarkastajat arvioivat sen ajallaan, kertovat arvosanan, johon ovat päätyneet, ja lopulta lausunto päätyy laitoksen johtajalle. Hän sitten työn lopulta hyväksyy tai hylkää, ja hyväksytty opinnäytteeni siirtyy JYXiin, jonne Jyväskylän yliopiston opinnäytteet nykyään tallennetaan ja josta ne ovat luettavissa. 

Jännittävää! Pian työni on kaikkien luettavissa ja arvioitavissa. Kun siihen on käyttänyt lukemattomia työtunteja ja nähnyt vaivaa, toivoo tietenkin, että se saisi hyvän vastaanoton. Hyväksynnän ja julkaisun jälkeen se alkaa elää omaa elämäänsä, kun se pääsee niin sanotusti muiden käsiin. Julkaisun jälkeen pääsen kertomaan työni tuloksista täällä bloginkin puolella.

Matka idean syntymisestä gradun loppuunkirjoittamiseen on ollut vaiherikas. Olin graduryhmäni ainut, joka tutki Internetiä, erityisesti Facebookia, ja sain/jouduin perehtymään EU:n tietosuoja-asetuksen vaikutuksiin pohjia myöten. Olin hyvin tarkka haastateltavieni anonymiteetin kanssa ja päädyin myös siihen, etten tee kuvakaappauksia Facebookista tai sen Karjala-aiheisten ryhmien keskusteluista, koska en voinut olla täysin varma siitä, millä tavoin toteutettuna se olisi ollut mahdollista. Tutkin silti Facebookia, mutta informanttieni välityksellä; he kertoivat omin sanoin siitä, mitä FB:n karjalaisryhmät heille merkitsivät. Tästä ja muusta graduni sisällöstä kerron ajallaan.

Yllä olevassa kuvassa on Juhani Honkosen Evakkoäiti-patsas. Otin valokuvan eräällä käyntikerrallani Karjalatalolla. Tutustuminen Karjalataloon ja sen toimintaan oli yksi prosessin kohokohdista. Kohtaamiset ja haastattelut informanttien kanssa olivat toinen. Päällimmäiseksi tunteeksi omista haastatteluistani jäi se, että paljon jäi haastateltaviltani vielä kertomatta. Se on varmasti aika yleinen tunne työn valmistuttua, ja se, ettei ehkä kuitenkaan osannut kysyä oikeanlaisia kysymyksiä. Jotain jäi siis vielä kutkuttamaan mielen perukoille.

Näin aikuisopiskelijana sitä osaa arvostaa ja olla kiitollinen koko prosessista, kun mielessä ei välky pelko tukikuukausien loppumisesta kesken tai kiire valmistua, kun työt odottavat. Koin saavani paljon irti graduryhmän tapaamisista ja muiden opiskelijoiden vertaistuesta. Kiittelin itseäni jälkeenpäin, kun älysin hakeutua gradun tekemistä tukeville viestinnän kursseille, niistä oli paitsi käytännön hyötyä, myös iloa. Haastattelumatkat koin palkitsevina ja perheenäitinä onnittelin itseäni hyvästä ajoituksesta, sillä ehdin tehdä matkat ennen jokakeväisen flunssakierteen alkua. Vaikka oli ajanjaksoja, jolloin en syystä tai toisesta pystynyt paneutumaan työhön täysipainotteisesti, lähes satasivuinen työ valmistui kohtuullisessa ajassa. Nyt voin ajatella tyytyväisenä, että se valmistui sittenkin! (Ja toivottavasti ajastaan hyväksytäänkin, heh).